Terveys ei ole yksityisasia

 Se, että mummon hoitoonpääsy venyy viikoilla ei ole yksityisasia.Se, että ukon puhelinsoittoon ei vastata seuraavana päivänä, eikä ollenkaan, ei ole yksityisasia. Se, että vastaanottoaikoja poistetaan ei ole yksityisasia. Se, että hoitajia, lääkäreitä tai muuta henkilökuntaa ei ole riittävästi ei ole yksityisasia. Se, että potilaille tai muille asiakkaille ei kerrota asioita avoimesti tai perustella kunnolla ei ole yksityisasia. Se, että henkilökunta toimipaikoissa valittaa kiirettä ja vierittää syytä ylempiin portaisiin tai ohjesääntöihin ei ole yksityisasia. Se, että hoitoa tarvisevat kyllästyvät, väsyvät, turhautuvat ja muuttuvat "vaikeiksi" ei ole yksityisasia. Se, että kokonaisia hoitopaikkoja lopetetaan tai hoitoa supistetaan erilaisilla syillä ei ole yksityisasia.

Edelä kuvattu luettelo systeemin oireista on kuin kappale suomalaisen terveydenhoitopolitiikan sairaskertomusta. Hallinnon ja lainsäädännön ja sen soveltamisen iso kriisi, joka ei vähäisessäkään määrin ole niiden syytä, joiden elämää sen pitäisi auttaa. Ihan varmasti joitain ilonaiheitakin löytyy, mutta nyt tuntuu siltä, että reki on asetettu väärinpäin hevosen eteen. Liikkeelle lähdettiin suurin puhein kaikkien aikojen terveysuudistuksesta, mutta mitä saatiinkaan? Saimme ylisuuren kaaoksen,   huikeankalliin projektin, jonka toteuttaminen vie vuosia, kuluttaa rahaa ja voimavaroja monelta muulta tärkeältä yhteiskunnan toiminnolta. Sen rinnalla sijaiskärsijöiksi joutuu tavallinen sairastava kansalainen, ylityöllistetty lääkäri tai  hoitaja, väkimäärän vähenemistä kauhisteleva kuntapäättäjä, kulukurissa riutuva kulttuuri, rappeutuvat liikenneväylät tai kadonneita asiakkaita huhuileva pienyrittäjä. Eihän tässä näin pitänyt käydä?

Toki muutokseen on tarvetta, mutta ei niin, että mainitut mummo ja ukko marssitettaisiin lavalle. Sinne pitää heidän sijastaan saattaa lainsäätäjät ja heidän lakeijansa. Lait eivät kyllin selvästi osaa ohjeistaa kuljettavaa uudistusten reittiä. Syntyy vapaata maaperää mielivaltaiselle vallankäytölle, syntyy heikkoja lukitteita kansalaisten tasa-arvoisuudelle palvelujen saannin velvoittavuudessa. Syntyy vahvoja keskittymiä ja isoja alisuorittavia alueita.. Syntyy edunvalvontaa ja sotaa rakenteissa, joiden piti olla solideja; koko valtakunnan leveitä hartioita.

Mitäpä ukko ja mummo niistä ymmärtäisivät, kun selkään sattuu ja kinttua jurmeloittaa?

Pekka Koiso-Kanttila